Virtuaalinen 1700-luvun alun Toivola

Miltä näytti suomalainen kylä satoja vuosia sitten? Varhaisimpien valokuva-aineistojen avulla pääsemme 1800-luvun lopulle, mutta piirroksia ja maalauksia meillä on käytössämme vain satunnaisesti ja muutamalta paikkakunnalta, jos haluamme kurkistaa ajassa kauemmaksi taaksepäin. Satoja vuosia vanhoja pihapiirejä ja yksittäisiä rakennuksiakin on Suomessa jäljellä paljon vähemmän kuin ensi ajattelemalta uskoisi. Kotiseutumuseon tai talomuseon pihapiiri ei välttämättä olekaan alkuperäinen ja ”aito”, vaan monet rakennukset ellei peräti kaikki on haalittu eri kulmakunnilta. Seurasaaren tai Tukholman Skansenin kaltaisessa ulkoilmamuseossa rakennukset on tuotettu suorastaan maan eri osista. Vanhalta näyttävä rakennuskaan ei ehkä ole kuitenkaan satoja vuosia vanha – varsin monen harmaantuneen hirsirakennuksen nyt näkyvissä oleva osa on pystytetty 1800-luvulla, ja rakennuksen ulkoasua ja muotoa on lisäksi saatettu muuttaa aikojen kuluessa.

Aitous on kuitenkin tieteellisesti ymmärrettynä suhteellinen käsite: arkeologiset, taidehistorialliset ja kansatieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että rakennukset ja rakennetut ympäristöt ovat oikeastaan kautta aikain olleet jatkuvassa muutoksen tilassa. Ei siis koskaan ole ollutkaan mitään alkuperäistä suomalaista maalaispihapiiriä tai alkuperäistä hirsirakennuskantaa, vaan sen lukemattomia alueellisia muunnelmia, joita rakennusten asukkaat ja käyttäjät ovat muokanneet tarpeidensa ja tyylivirtausten mukaisesti. Meidän mielikuvissamme punamullalla maalatut tai harmaiksi haalistuneet hirsirakennukset eivät aina ole olleet kirkkaanpunaisia tai tasaisenharmaita. Satoja vuosia sitten maalaiskylissä rakennukset olivat todennäköisesti suurimmaksi osaksi maalaamatonta hirttä, mutta osa rakennuksista oli uusia ja siten tuoreen puun värisiä.

Taloja ja talousrakennuksia pystytettiin, mutta ne saattoivat myös lahota tai palaa, ja niitä korjattiin, laajennettiin, purettiin ja rakennettiin uudelleen. Rakennusten ulkoasun ja määrän muuttuessa muuttui myös pihapiiri. Kyläarkeologinen tutkimus on tuonut esiin, että pihapiirit eivät olleet muuttumattomia, vaan rakennusten paikkoja saatettiin vaihtaa vuosikymmenienkin saatossa.

Uuden tekniikan myötä virtuaalimallit ovat astuneet osaksi menneisyyden maisemien tutkimusmenetelmiä ja havainnollistamistyökaluja. Mallien avulla niin tutkijalle kuin muillekin menneisyydestä kiinnostuneille tarjoutuu kirjallisia ja perinteisiä kuvallisia esityksiä kokonaisvaltaisempi mahdollisuus kokea kadonnut maisema, jopa liikkua siinä.

Tässä virtuaalimallissa pyritään havainnollistamaan yhden suomalaisen kylän ja sen lähiympäristön mahdollista ulkoasua vanhan maakirjakartan pohjalta. Mallinnettu kylä on Hollolan pitäjän Toivolan kylä Päijät-Hämeessä. Varhaisin kirjallinen tieto kylän olemassaolosta on peräisin vuonna 1432 annetusta rajatuomiosta. Rajakiistat toivat Toivolan ja sen rajat asiakirjoihin seuraavan kerran vuosina 1461 ja 1482. 1500-luvulta alkaen käytettävissämme on muun muassa maakirjoja ja sakkoluetteloita, 1600-luvulta alkaen tuomiokirjoja ja 1700-luvulta alkaen kirkonkirjoja. Näiden lähteiden avulla tavoitamme varhaismodernin Toivolan ja sen asukkaat sitä paremmin, mitä enemmän ja monipuolisemmin meillä on käytettävissämme säilyneitä asiakirjoja.

Monipuolisiin asiakirjoihin lukeutuvat myös kartat. Varhaisimmat Toivolan kylän hahmoa esittävät kartat ovat maakirjakarttoja vuosilta 1705 ja 1723. Vuoden 1705 maakirjakartta muodostaa tämän mallin perustan. Karttaa esitellään tarkemmin toisaalla tässä verkkosivustossa, joten tässä yhteydessä keskitytään selostamaan, miten kartan tietosisältöjä on tulkittu ja mikä muukin on mallissa tulkinnanvaraista.

Maakirjakartan mukaan Toivolan kylässä oli kuusi tilaa vuonna 1705. Määrä oli vähäisempi kuin mitä mainitaan vuoden 1539 maakirjassa, jonka mukaan kylässä oli ollut yhdeksän taloa. Mutta myöhemmin kylä oli autioitunut lukuun ottamatta Perheen tilaa. Hallinnollisena terminä autio ei kuitenkaan välttämättä tarkoittanut asumatonta, vaan ennen kaikkea veronmaksukyvytöntä. Kylän asutuksen taantumaan saattoivat vaikuttaa kulkutaudit ja 1500-luvun lopun sotaisuudet. Toivolan kyläyhteisö kuitenkin virkosi 1600-luvun kuluessa, kun kylämäelle muodostui neljä uutta tilaa: Knuutila, Mäkelä, Sylkkylä ja Suluksela eli Suloisela, josta irtaantui Rekolan tila. Vuoden 1705 maakirjakartan selitysosassa onkin viittaus Rekolan asemaan Suloiselasta lohkottuna ja tuolloin nuorimpana Toivolan tilana.

1700-luvun alun maakirjakarttoihin on merkitty vain tilojen päärakennukset. Muiden rakennusten määrä jää arvoitukseksi. Karttojen antama kuva päärakennuksista on todennäköisesti symbolinen – talojen muotoa tai kokoa saati tarkkaa paikkaa on tuskin yritetty merkitä sellaisina kuin ne tuohon aikaan todellisuudessa näyttivät. Voimme kuitenkin olettaa, että ovet ja varsinkin ikkunat pyrittiin suuntaamaan mieluiten etelään, koska siten saatiin sisätiloihin paras mahdollinen luonnonvalaistus.

Voimme olla oikeastaan varmoja vain siitä, että rakennukset oli rakennettu hirsistä ja että suurin osa oli savutupia. Vuoden 1705 kartassa vain yhteen taloon, kirjuri Gabriel Buchtin omistukseen vastikään tulleeseen Knuutilaan, on merkitty savupiippu; ehkä kartanpiirtäjä tuli näin ikuistaneeksi todellisuudessakin olemassa olleen eroavaisuuden. Isonvihan jälkeistä tilannetta kuvaavassa vuonna 1723 piirretyssä kartassa taas ei ole ainuttakaan savupiippua. Asia voidaan tulkita monella, mielikuvitustakin kutkuttavalla tavalla. Mallissamme vain Knuutilan talossa on savupiippu ja asukkaan talonpoikaisista naapureista poikkeavan taustan merkiksi vielä lasiset ikkunat.

Myöskään pihapiirien muotoja ei voida selvittää täysin luotettavasti: ilman mittavia arkeologisia kaivauksia, joiden suorittamisen ymmärrettävästi estää se, että kyse on edelleen toimivasta maatalon pihapiiristä, emme voi tietää, missä määrin 1700-luvun alun toivolalaiset järjestivät asuin- ja talousrakennuksensa avo- tai umpipihan muotoon ja oliko pihat jaettu mies- ja karjapihaan ja jos oli, niin millä tavoin. Perinteisten kansatieteellisen luokittelumääritysten perusteella Toivola sijaitsi läntisen ja itäisen rakennusperinteen kohtausalueella, mikä tekee todennäköisyyksien arvioimisesta vaikeaa.

Toivolan kylämaiseman rekonstruktio on tulkintaa siitä, miltä sisäsuomalaisessa läntisten ja itäisten kulttuuripiirteiden kohtausalueella on voinut näyttää uuden ajan alun ensimmäisinä vuosisatoina. Olemme keränneet kansatieteellisestä tutkimuskirjallisuudesta kuusi mahdollisimman autenttista pihapiiriä, joiden pohjalta mallissa nähtävät rakennukset on sijoitettu suhteessa toisiinsa. Rakennusten ulkoasujen mallinnus puolestaan perustuu mittaviin vanhaa puurakennuskantaa koskeviin kartoituksiin.

Korostammekin mallimme tulkinnallisuutta: vuoden 1705 Toivola ei todennäköisesti näyttänyt aivan siltä kuin mallimme näyttää – rakennusten ulkoasu oli melko varmasti osin erilainen eivätkä rakennukset todennäköisesti sijainneet juuri niissä paikoissa kuin olemme ne malliin sijoittaneet. Malli tarjoaa vahvasti tulkitun mutta laajaan tieteelliseen pohjatyöhön perustuvan ikkunan menneisyyden kylämaisemaan. Virtuaali-Toivolaan astuva vieras astuu siten pohjimmiltaan epäautenttiseen, mutta kuitenkin aikakauden miljöölle ja rakennuskulttuurille uskolliseen maisemaan.

Mallin avulla nykyihminen voi näyttöpäätteen välityksellä ikään kuin kulkea kylässä ja sen lähiympäristössä. Mallin rakenne perustuu nykymaisemien taltioinnissa ja esittämisessä käytettyyn street view -tekniikkaan. Kulkija voi siirtyä mallinnetusta ympäristöstä toiseen klikkaamalla joko maisemissa nähtäviä suuntanuolia tai maakirjakarttaan merkittyjä ympyröitä.

Mallinnuksessa liikumme Toivolassa joskus sadonkorjuun alkamisaikaan, jolloin luonto oli vehreimmillään. Talvimaisema olisi ehkä helpoin mallintaa, mutta antaisi menneisyydestä aika yksitoikkoisen kuvan. Vielä ankeampi ”pysäytetty hetki” olisi, jos mallinnus esittäisi vaikkapa lehdetöntä marraskuista maisemaa pilvisenä päivänä. Nämä menneessäkin todellisuudessa vallinneet vaihtelut on kuitenkin hyvä pitää mielessä virtuaalisessa 1700-luvun kylässä vierailtaessa.

Kuvauksen tarkkuutta voisi resurssien riittäessä lisätä äärimmilleen, mutta silloin kuitenkin kohtaamme nopeasti paitsi resurssien rajallisuuden myös lukemattoman määrän kysymyksiä, jotka kaikki koskevat todellisuudeksi kutsumaamme yksityiskohtien mosaiikkia. Monitieteisen tutkimuksen keinoin voimme yrittää selvittää esimerkiksi 1700-luvun alun päijäthämäläisiä salvostekniikoita, kasvillisuuden muutoksia Toivolan kylämäellä ja sen ympäristössä tai pohtia pelto-ojien tarkkoja kulkureittejä ja ojissa virtaavan veden pinnankorkeutta heinäkuun helteillä. Nämä ja lukemattomat muut tosielämän yksityiskohdat jäävät pakosta tulkinnanvaraisiksi. Olemme kuitenkin niistä hyvin tietoisia.

Virtuaalikylässä liikkuva vierailija kiinnittää varmasti jossain vaiheessa huomiota kylän autiuteen. On kirkas kesäpäivä ja vilja tuleentunutta, mutta kyläläisiä ei näy pihapiireissään eikä elonkorjuussakaan; räppänätkin ovat tiukasti kiinni. Pihat ja kyläraitti ovat tyhjät ja puhtaat, vaikka maataloissa pidettiin myös kotieläimiä. Autiuden tunnetta voi lisätä äänimaiseman puuttuminen. Ikään kuin elämä kylässä ja sen ympäristössä olisi pysähtynyt odottamaan jotain.

Kun maakirjakartta piirrettiin, Toivolaankin oli varmasti kantautunut tietoja siitä, että valtakunta oli ajautunut sotaan naapureidensa kanssa. Jo ennen suuren Pohjan sodan syttymistä kruunu oli kantanut Suomestakin ylimääräisiä suostuntaveroja ja sodan syttymisen jälkeen ottanut työikäisiä miehiä sotaväkeensä. Vuonna 1705 sotaa ei vielä käyty Suomen maaperällä. Rauhan aika oli kuitenkin päättymässä. Muutaman vuoden kuluttua katovuodet ja rutto vierailivat taas Etelä-Suomessakin, ja vuonna 1713 alkanut suuri venäläishyökkäys aloitti isoksivihaksi kutsutun raskaan miehityskauden. Toivolan kylä kuitenkin selvisi, kuten nähdään pian isonvihan päättymisen jälkeen, vuonna 1723 laaditusta maakirjakartasta.

Haluamme mallillamme keskittää virtuaaliseen kylään saapuvan vierailijan huomion erityisesti ympäristön rakennettuihin elementteihin – siihen, miltä suurin piirtein yli kolmensadan vuoden takainen maalaiselinympäristö näytti. Yhä useampi nykysuomalainen asuu urbaanissa ja teknologisoituvassa ympäristössä, ja raja maaseudun ja kaupungin välillä on hämärtymässä: maaseudulle rakennetaan taloja, jotka voisivat ulkoasunsa ja pihapiirinsä puolesta sijaita myös kaupungissa, ja yhä harvempi haja-asutusalueen asuintalo on samalla maatila. Virtuaalimallintamisen avulla voidaan myös havainnollistaa maisemassa aikojen kuluessa tapahtuneita muutoksia.

Virtuaalinen Toivolan kylä on Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksen Ihminen, aika, maisema -projektin ensimmäinen julkinen esitys Toivolan kylämaiseman varhaisvaiheista. Mallin teknisestä toteutuksesta on huolehtinut Media Current -yritys projektin valmistaman kuvakäsikirjoituksen pohjalta. Projektia on suuresti hyödyttänyt vuorovaikutus Länsi-Hollolan kyläyhdistyksen, Lahden Museoiden samoin kuin Helsingin yliopiston ja Turun yliopiston arkeologian oppiaineen sekä Jyväskylän yliopiston biologian oppiaineen kanssa. Eräissä lähdeaineistojen sisältötulkinnoissa on konsultoitu tutkija Ulla Koskista Tampereen yliopistosta. Projektia ovat rahoittaneet Jenny ja Antti Wihurin rahasto ja Alfred Kordelinin säätiö. Lisäksi Suomen Kulttuurirahasto ja sen Päijät-Hämeen rahasto ovat tukeneet yhteistyökumppaneitamme Jyväskylän yliopiston tekotodellisuuslaboratoriota ja Lahden Museoita Toivolan kylän mallintamisen valmistelua tukevissa toiminnoissa.